Syksy tulee suhisten

Keesin kanssa ollaan eletty varsin touhukasta belgieloa, kummasti suru on väistynyt kun neitikoiran kanssa on tullut touhuiltua :) 

Keesi täytti heinäkuussa 2-vuotta ja pikkuvanha belgityttömme alkaa oikeasti jo olla kohta aikuisuuden kynnyksellä. Mitään mörköikää ei tähän mennessä olla vielä kohdattu. Tämä on ihan miellyttävä piirre Daimin mörköilyjen jälkeen. Nyt kun junnuikä on virallisesti ohi, voinen huokaisten todeta, että "suuremmilta" tuhoilta ollaan vältytty.. Mitä nyt söi edellisen asunnon lattiamattoon australian muotoisen (ei onneksi kokoisen) aukon yksinollessaan. Lattiamatto onneksi meni muutenkin vaihtoon meidän poismuuttomme jälkeen, joten ei tullut kuluja neitikoiran askarteluista. Muutoin on jättänyt kaikenlaisen tuhoamisen pentuesisarille :) Ikäväänsä ja yksinolon tylsyyttä Keesi kyllä sitten protestoi muilla tavoin - työpäivien jälkeen kotoa saattoi vielä alkuvuodesta löytää kakkakikkareen jos toisenkin. Kaikki eläinystävälliset keinot tuli kokeiltua tuon sontimisen estämiseksi, mutta kun Keesin vaihdoin raakaruoalle, niin sontiminen loppui siihen. Muutoinkin ulosteen määrä pieneni yli 50% ja neitikoira rauhoittui huomattavasti. Mie voin vannoa raakaruoan nimeen tämän jälkeen.. Daimin kuoleman jälkeen Keesillä oli parin kuukauden ajan vaikeuksia hillitä ikäväänsä yksinollessaan ja kailotteli sitä täällä kotona varsin kuuluvasti naapurien mukaan aina ajoittain (ONNI ON OMAKOTITALO!). Nyt kuoroharjoitukset ovat kertoman mukaan loppuneet ja neitikoira on hoksannut, että ei isäntäväki tule kotiin yhtään sen aikaisemmin vaikka kuinka kailottaa kurjaa kohtaloaan.

Keesin kanssa ollaan kisailtu ja treenailtu koko kalenterin täydeltä.. enpä muista viikonloppua, jolloin jotain koiratouhua ei olisi ollut. Keesi on käynyt hierojalla, jossa pohdimme syytä siihen, miksi neitikoira mahtaa kulkea ravissa takapäätä vasemmalle kääntäen (on tehnyt sitä aina). Myös häntä on kaartunut vasemmalle koiran ollessa valppaana. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan kovin selkeästi näy, kun ainakaan näyttelyissä eivät tuomarit ole asiaa huomauttaneet, mutta omaan ja treenikavereiden silmään se ottaa ja kovasti. Sinna-siskopuoli kulkee täysin samalla tavalla, joten jonkinlainen perinnöllinen taipumus tuo on. Osteopaatille pitää varata aika ja koirafyssarilla käydään uudelleen tässä jonkin ajan päästä. Rasituksella ei ole vaikutusta tähän ominaisuuteen ja rankakuvissakaan ei ole mitään poikkeavaa.

Agilityssä on nyt "kisauran" alkamisesta, eli maaliskuun lopusta alkaen takana kaikenkaikkiaan 7kisaa joissa startteja yhteensä suunnilleen 14. Ekasta kisasta tuli maaliskuussa luva-nolla ja sen jälkeen ollaankin kerätty reilu kasa hyllyjä (-jotta saadaan mahtumaan ne nolla-palkinnot - kjäh) ja parista viimeisestä kisasta ollaan sitten kerätty tympeitä vitosia tai kymppejä, kun joko mie olen ohjannut väärin tai sitten koiraneiti on keksinyt tehdä kontaktivirheen (joita ei tasantarkaan tee treeneissä).. Rimat pysyy ohjaajasta riippuen paikoilaan ja aikaa ei turhaan kentällä kulu, viimeisimmässäkin kisassa mentiin liki -20sek ihanneajasta. Vauhtia siis piisaa.


Kehäkettunakin Keesin on ehtinyt kesän aikana käymään pari kertaa. Heinäkuun puolessavälissä oli Oulussa KV, josta Keesille PN2, SERT ja VA-CA. Toinen näyttely oli sitten 20.8. Kokkolassa, jossa Keesi sai toisen SERTinsä, kera PN3-sijan. Vielä yks sinivalkoinen lappunen taskuun, niin jospa ne kehäkettuhommat jäis sitten muille.. Tosin meillä on ruotsinreissu edessä ens kesänä, joten sama vissiin käydä sielläkin kehässä koiran kanssa, kun kerran koiran vienti ruotsiin on helpompaa tammikuusta alkaen. Alla kuva Keesistä Kokkolan kehässä.

Kokkolan ryhmänäyttely 20.8.2011

Tottistreeneissä ollaan pyritty käymään pari-kolme kertaa viikossa, jäljellä ollaan käyty kerran-pari viikossa. Kesähelteet vähensi määrää, mutta nyt kun syksy tuli näin äkkiä tännekin osaan suomea, niin on treenielo helpompaa. Esineruutua otetaan tätänykyä vaan harvakseltaan ja vaihtelevissa maastoissa.. Keesi tietää mitä esineruudussa tehdään, joten en halua pilata tätä tatsia mikä sillä nyt esineiden kanssa on sillä että treenaan sitä liikaa. Jälkihommissa huomaa urautuneensa kesän aikana hieman, sillä nyt Keesillä meinaa olla vähän pähkinää purtavaksi muiden tekemien jälkien kanssa.. meidän (Samun tai minun) tallaaman jäljen ajaa kyllä ilman mitään ongelmaa, mutta samperi kun meinaa olla kuin eksynyt merimies muiden tallaamalla jäljellä.. Löytää kepit kyllä, mutta ei todellakaan tee niin tarkkaa työtä jäljen päällä. Tehotreeniä edessä.. Sillä jälkikokeisiin ajattelin että mennään tässä loppukesästä/alkusyksystä, mutta uskomattoman vaikeaa tuo kisaamaan pääseminen tuntuu olevan.. Nyt ollaan jonossa 10.varasijalla yhteen jälkikokeeseen ja toiseen ei edes mahduttu varallekaan. Vielä on kaksi koetta tulossa syksylle jossa ilmottautumiset ovat myöhemmin.. Pidetään peukkuja jotta saadaan koepaikka. Treeneissä ollaan saatu nauttia (Keesi tosin ei niinkään..) Edi-siskolikan ja Emman seurasta, kaksikolla on tähtäimessä bh-koe. pehaa / pelastuskoiratoimintaa yleensäkin treenaavat ja mielenkiinnolla katsellaan kaksikon tulevaisuuden tuulia :) Alla kuva onnellisesta Edi-siskosta treenien jälkeen.

Edi-sisko treenien jälkeen

Hyvää alkavaa syksyä blogivieraille! Meidän pentukuumeilu odottaa vielä hetken lääkettään, muunnos saattaa muuttua, mutta rotu ei :)