Blogissa esiintyy belgianpaimenkoira tervueren Keesi, virallisemmin Energetic-Action's Gismet. Muistoissa ja teksteissä esiintyy myös Keesin emä Daimi, Energetic-Action's Daimm.
Melkein vuosi meni että sain aikaiseksi tännekin jotakin raapustella.. Uusia tuulia on melkolailla puhallellut meille tänne Ouluun. Uusimpana ja tärkeimpänä meidän lauman uusin tulokas: Sukka. Sukka on Puputin Niinan kasvatti, Off Line's Specialdose, sekalinjainen tervutyttö. Sukka syntyi Valkeakoskella tammikuun 21.pvä ja saapui iloksemme 8viikon iässä. Päivittelen kotisivuja ja samaan syssyyn teen JÄLLEEN uuden bloginkin. Katotaan saanko aikaiseksi loppupeleissä kumpaakaan noista :D Sattuneesta syystä aika menee ihan jossain muualla kun tietokoneella, nyt kun jälleen kaksi elikkoa joiden kanssa saa treenailla ja rymytä ulkona.
Alla kuvia uusimmasta tulokkaasta
Sukka 2kk
Sukka 2kk
Sukka 3kk
Sukka 3kk & Keesi melkein 4v
Sukka 3,5kk tutustumassa peltojälkeen
Sukka 3,5kk tutustuu järveen
Keesi 4v & Sukka 5kk
Sukka 5kk
Sukka 5kk
Päivittelen kuulumisia kunhan tässä joutaa :) Hyvää kesää!
Suomen kesä on lyhyt ja runsas sateinen, siispä kesän reissukohteeksi valittiin Ruotsi.. Eipä ne asiat niin hyvin olleet länsinaapurissakaan, vettä tuli koko reissun ajan. Ja voi samperi että siellä olikin punkkeja! Ensimmäisen päivän saldo 3 kiinni jäännyttä nilviäistä ja turkissa lymyili vielä kaksi lisää. Ja edes metässä ei käyty! Yöks! Matka naapurimaahan sujui kivasti, menomatka taittui laivalla Turusta Tukholmaan ja sukulaiskierroksen jälkeen ajettin autolla Ruotsin läpi takaisin Ouluun. Huoh, tulihan siinä kilometrejä "muutama" autoonkin lisää.
Keesi matkusti matkassa kuin vanhakin tekijä, ruotsinlaivalla matkustelu
sujui erittäin hienosti. Keesi sai paljon faneja :) Käytävillä
istuskeltiin suurin osa matkasta, kun ei hytissä jaksanut seiniä
tuijotella. Paljon tuli ihmisiä "poliisikoiraa" rapsuttelemaan. Eräs
nainen "tunnisti" Keesin Severiksi, Poliisit-sarjan malinoisiksi.
Perustelut asian olemisesta toisin kaikuivat jonnekin toisiin
sfääreihin. Pitäähän sitä poliisikoirankin välillä laivalle päästä
totesi hän :) Sevessä ja Keesissä tuskin on mitään samaa, väritys ja
korvien koko korkeintaan, mutta eihän se menoa haitannut. Ylpeänä tuo
nainen esitteli horjuen (ja ei, laiva ei keinunut) poliisikoiraa
ystävilleen. Ystävät vähän epäröivät ja meinasivat että hännässä on
enemmän karvaa kun tv-tähdellä, mutta kun he lopulta poistuivat, niin
kyllähän ne hyvät loppumatkat toivotettiin silti Severille. :)
Laivakoira.
Ruotsin reissun lisäksi Keesi kävi kesällä huvipuistossa nimeltä luonnetesti. Huvipuisto oli tällä kertaa Jyväskylän lähikunnassa Muuramessa 3.7. ja huvittelun pistesaldo oli seuraavanlainen:
toimintakyky +1 kohtuullinen,
terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua,
Testissä Keesi toimi kuten normaalistikin, se on tuollainen reipas pieni partiolainen. Tuomareina toimivat Bengt Söderholm & Lea Haanpää. Loppukommentteja ei suureksi harmitukseksi videolle tullut, kun en hoksannut kuvaajaa enää siihen hommaan ajoissa pyytää. Mutta mieleen jäivät kommentit: "varmasti hyvä harrastuskoira, kannattaa se kotiin viedä", "suojelisi sinua varmasti jos päätät etuilla grillijonossa", "toimintakyky oli kiikunkaakun siinä että se olisi pyörähtänyt plus kahteen, kyllähän se toimii ja itsenäisesti ongelmat osaa selvittää", "vilkashan se on, mutta ei häiritsevästi, belgin kuuluukin olla vilkas", "pimeässä huoneessa tuli tehtyä tällä koiralla ennätys tänään, huoneen jokainen kulma tutkittu ja pari tuoliakin kaadettu mennessään, eikä sekään haitannut koiraa, kaahasi niin hurjasti että meni matotkin nurkkaan, emäntä löytyi sieltä mistä pitikin".
Alla video luonnetestistä.
Luonnetestiä ennen, toukokuussa jos tarkkoja ollaan, Keesin silmät ja polvet todettiin terveiksi. Silmät tutki Elina Pietilä ja polvet tarkisti Esa Soppela. Nyt on tutkitusti terve elukka :)
Heinäkuuhun mahtui lomailun, huvipuistoseikkailun ja uimisen lisäksi myös vähän totisempaakin puuhaa, käytiin nimittäin tuossa viime viikonlopulla jälkikokeessa. Eihän se mennyt lainkaan niin kuin suunnittelin, mutta olihan se kokemus. Jälki oli Muhoksella, älyttömän pitkän mettäpolun takana, maastot olivat kylläkin matkan väärti.. Tosi hyvät metsät ja näkyvyyskin kohdillaan. Saatiin arvonnassa numeroksi 5, joka siitä päivästä lähtien taitaakin sitten olla epäonnen luku. Viimeisenä päästiin maastoon, juuri sopivasti sadekuuron päätteeksi. Kun janalle päästiin oli koira jo siinä vaiheessa kuono ilmassa ja katseli kun oltaisiin esineruutuun tultu :D Ei auttanut vaikka käsillä kuinka ohjasin katsetta kohti maata, kun annoin jälkikäskyn niin kuono pystyssä lähti hajua hakemaan. Löytyihän se jälki heti, mutta lähti takajäljelle.. Siitä sitten tuomarin kehottamana otettiin suunnanvaihto ja matka jatkui. Välillä kulki jäljellä ja välillä meni ilmavainulla. Siksakkia meni 3 ensimmäisen kepin yli, jokaista näytti ilmaisevan, mutta ajoi yli kuitenkin enkä minäkään nähnyt ainoatakaan keppiä. 4-kepin löysi "vahingossa" ja kaksi viimeistä ajoi sitten jo ihan oikeasti. Hoksasi vissiin vasta siinä vaiheessa että jäljellä ollaan.. Esineruudusta 30p, maastosta siis 133p. Allekirjoittaneen halukkuus tottikseen karmeassa vitutuksessa oli 0, joten tein koiralle reilusti ja jätettiin tottis toiseen kertaan. Mitä sitä työleirimeiningillä lähtis tottista ottamaan, kun pitäisi saada koiralle kuitenkin kiva "eka kerta" kokeesta. Kokeilemme sitä JK1:stä siis ensi kuussa :)
Kotona Keesi tuntuu halukkaalta hoitamaan kaikennäköisiä pehmeitä esineitä, vinkulelun oli kaivanut kaapista ja se suussa vinkui tuossa toissapäivänä. Ah, minä kun jo olin onnessani että ei tuo elukka valeraskauksista tiedä.. Vaan enpä voi väittää asian enää olevan niin. Nuolee nisiään ja piippailee. Mutta onneksi elukka unohtaa nuo vinkeet kun jotain äksöniä on, jää "pennut" sen siliän tien :)
Kaiken tämän keskellä ollaan osattu ottaa rennostikin, kesä on ihanaa aikaa treenata, mutta myös renoutua. Keesin mielestä parasta taitaa olla uiminen, vedestä kannetaan kaikki mahdollinen maalle, oli se sitten oma dami tai vaikka lumpeenlehti. Pitäisi varmaan joskus koittaa mitä tuo elukka tykkäisi vepe-hommista..
Vesipeto.
Keesi täytti 23.7. 3v. Alla vielä kuva synttärisankarista. Onnittelut vielä tätäkin kautta sisarkoirille :)
Hupsista, melkeinpä vuosi on ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Eipä paljoa enää tule tänne kurkittua, kuulumisia tulee kirjoiteltua nykyään facebookiin ja jotenkin tämä bloggeri on jäänyt.
Jos nyt jotakin tännekin koittaisi kirjoitella, vaikka sitten edes vuosittain :)
Keesin kanssa treenaillaan tavoitteena jälkikokeet tämän kesän aikana, koepaikkakin jo oli Kemin yöttömän yön kokeeseen, mutta kun Samun kesälomapäivät menivät uusiksi, niin samalla meni uusiksi meidän kesäsuunnitelmat. Vaan ei se auta kun toivoa että niitä jälkikokeita tulisi sopivaan saumaan kesän aikana - mielellään useampia :) Päänvaivaa aiheuttaa eteenmeno, ei ryökäle meinaa malttaa mennä maahan kun käskyn saa - pysähtyy kyllä, mutta ei mene maahan. Usko meinaa loppua, mutta toivolla pitää yrittää eteenpäin (vai miten se sanonta meneekään..). Metässä kaahaa, mutta on se ainakin toistaiseksi kaikki kepit löytänyt.
Näyttelyistäkin Keesi nappasi viimeisen sertinsä (kolmella perättäisellä näyttelykäynnillä), joten sellaisten kehänauhojen sisäpuolelle ei enää tarvitse meidänkään mennä :)
Pentukuume vaivaa allekirjoittanutta, katotaan jospa siihen sais alkuvuodesta lääkettä.. :)
Tässäpä pikaiset kuulumiset, luonnetesti on edessä heinäkuussa, jospa sen raportoinnin saisin aikaiseksi tänne blogiin :)
Keesin kanssa ollaan eletty varsin touhukasta belgieloa, kummasti suru on väistynyt kun neitikoiran kanssa on tullut touhuiltua :)
Keesi täytti heinäkuussa 2-vuotta ja pikkuvanha belgityttömme alkaa oikeasti jo olla kohta aikuisuuden kynnyksellä. Mitään mörköikää ei tähän mennessä olla vielä kohdattu. Tämä on ihan miellyttävä piirre Daimin mörköilyjen jälkeen. Nyt kun junnuikä on virallisesti ohi, voinen huokaisten todeta, että "suuremmilta" tuhoilta ollaan vältytty.. Mitä nyt söi edellisen asunnon lattiamattoon australian muotoisen (ei onneksi kokoisen) aukon yksinollessaan. Lattiamatto onneksi meni muutenkin vaihtoon meidän poismuuttomme jälkeen, joten ei tullut kuluja neitikoiran askarteluista. Muutoin on jättänyt kaikenlaisen tuhoamisen pentuesisarille :) Ikäväänsä ja yksinolon tylsyyttä Keesi kyllä sitten protestoi muilla tavoin - työpäivien jälkeen kotoa saattoi vielä alkuvuodesta löytää kakkakikkareen jos toisenkin. Kaikki eläinystävälliset keinot tuli kokeiltua tuon sontimisen estämiseksi, mutta kun Keesin vaihdoin raakaruoalle, niin sontiminen loppui siihen. Muutoinkin ulosteen määrä pieneni yli 50% ja neitikoira rauhoittui huomattavasti. Mie voin vannoa raakaruoan nimeen tämän jälkeen.. Daimin kuoleman jälkeen Keesillä oli parin kuukauden ajan vaikeuksia hillitä ikäväänsä yksinollessaan ja kailotteli sitä täällä kotona varsin kuuluvasti naapurien mukaan aina ajoittain (ONNI ON OMAKOTITALO!). Nyt kuoroharjoitukset ovat kertoman mukaan loppuneet ja neitikoira on hoksannut, että ei isäntäväki tule kotiin yhtään sen aikaisemmin vaikka kuinka kailottaa kurjaa kohtaloaan.
Keesin kanssa ollaan kisailtu ja treenailtu koko kalenterin täydeltä.. enpä muista viikonloppua, jolloin jotain koiratouhua ei olisi ollut. Keesi on käynyt hierojalla, jossa pohdimme syytä siihen, miksi neitikoira mahtaa kulkea ravissa takapäätä vasemmalle kääntäen (on tehnyt sitä aina). Myös häntä on kaartunut vasemmalle koiran ollessa valppaana. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan kovin selkeästi näy, kun ainakaan näyttelyissä eivät tuomarit ole asiaa huomauttaneet, mutta omaan ja treenikavereiden silmään se ottaa ja kovasti. Sinna-siskopuoli kulkee täysin samalla tavalla, joten jonkinlainen perinnöllinen taipumus tuo on. Osteopaatille pitää varata aika ja koirafyssarilla käydään uudelleen tässä jonkin ajan päästä. Rasituksella ei ole vaikutusta tähän ominaisuuteen ja rankakuvissakaan ei ole mitään poikkeavaa.
Agilityssä on nyt "kisauran" alkamisesta, eli maaliskuun lopusta alkaen takana kaikenkaikkiaan 7kisaa joissa startteja yhteensä suunnilleen 14. Ekasta kisasta tuli maaliskuussa luva-nolla ja sen jälkeen ollaankin kerätty reilu kasa hyllyjä (-jotta saadaan mahtumaan ne nolla-palkinnot - kjäh) ja parista viimeisestä kisasta ollaan sitten kerätty tympeitä vitosia tai kymppejä, kun joko mie olen ohjannut väärin tai sitten koiraneiti on keksinyt tehdä kontaktivirheen (joita ei tasantarkaan tee treeneissä).. Rimat pysyy ohjaajasta riippuen paikoilaan ja aikaa ei turhaan kentällä kulu, viimeisimmässäkin kisassa mentiin liki -20sek ihanneajasta. Vauhtia siis piisaa.
Kehäkettunakin Keesin on ehtinyt kesän aikana käymään pari kertaa. Heinäkuun puolessavälissä oli Oulussa KV, josta Keesille PN2, SERT ja VA-CA. Toinen näyttely oli sitten 20.8. Kokkolassa, jossa Keesi sai toisen SERTinsä, kera PN3-sijan. Vielä yks sinivalkoinen lappunen taskuun, niin jospa ne kehäkettuhommat jäis sitten muille.. Tosin meillä on ruotsinreissu edessä ens kesänä, joten sama vissiin käydä sielläkin kehässä koiran kanssa, kun kerran koiran vienti ruotsiin on helpompaa tammikuusta alkaen. Alla kuva Keesistä Kokkolan kehässä.
Kokkolan ryhmänäyttely 20.8.2011
Tottistreeneissä ollaan pyritty käymään pari-kolme kertaa viikossa, jäljellä ollaan käyty kerran-pari viikossa. Kesähelteet vähensi määrää, mutta nyt kun syksy tuli näin äkkiä tännekin osaan suomea, niin on treenielo helpompaa. Esineruutua otetaan tätänykyä vaan harvakseltaan ja vaihtelevissa maastoissa.. Keesi tietää mitä esineruudussa tehdään, joten en halua pilata tätä tatsia mikä sillä nyt esineiden kanssa on sillä että treenaan sitä liikaa. Jälkihommissa huomaa urautuneensa kesän aikana hieman, sillä nyt Keesillä meinaa olla vähän pähkinää purtavaksi muiden tekemien jälkien kanssa.. meidän (Samun tai minun) tallaaman jäljen ajaa kyllä ilman mitään ongelmaa, mutta samperi kun meinaa olla kuin eksynyt merimies muiden tallaamalla jäljellä.. Löytää kepit kyllä, mutta ei todellakaan tee niin tarkkaa työtä jäljen päällä. Tehotreeniä edessä.. Sillä jälkikokeisiin ajattelin että mennään tässä loppukesästä/alkusyksystä, mutta uskomattoman vaikeaa tuo kisaamaan pääseminen tuntuu olevan.. Nyt ollaan jonossa 10.varasijalla yhteen jälkikokeeseen ja toiseen ei edes mahduttu varallekaan. Vielä on kaksi koetta tulossa syksylle jossa ilmottautumiset ovat myöhemmin.. Pidetään peukkuja jotta saadaan koepaikka. Treeneissä ollaan saatu nauttia (Keesi tosin ei niinkään..) Edi-siskolikan ja Emman seurasta, kaksikolla on tähtäimessä bh-koe. pehaa / pelastuskoiratoimintaa yleensäkin treenaavat ja mielenkiinnolla katsellaan kaksikon tulevaisuuden tuulia :) Alla kuva onnellisesta Edi-siskosta treenien jälkeen.
Edi-sisko treenien jälkeen
Hyvää alkavaa syksyä blogivieraille! Meidän pentukuumeilu odottaa vielä hetken lääkettään, muunnos saattaa muuttua, mutta rotu ei :)
Daimin äkillisen kuoleman seurauksena ei ole blogin pitäminenkään tuntunut enää miltään. Pitkään jo olin sitä mieltä, että lopetan kotisivut ja sitä kautta myös blogin pitämisen. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin elämä taas tuntua joltain ja nyt kun Daimin kuolemasta alkaa olla puoli vuotta, on kai pakko jo alkaa palautua elämänsyrjään myös blogin kanssa. Kotisivuille ja vanhaan blogiimme tulee juttua Daimin poismenosta.
Keesi ei muutosta oikeastaan ole edes huomannut, neitikoira on onnellinen kun saa kaiken huomion ja ylimääräistäkin. Keesin kanssa ollaan aloitettu agissa kisaaminen maaliskuussa ja saatiinkin heti ensimmäisestä kisasta luva-nolla, pari kisaa näiden jälkeen käytiin ja selkeästi ollaan nyt hyllyjä hakemassa pokaaleja varten :) Keesi on aikamoinen tykki kentällä ja paljon on ohjaajalla opittavaa yber-nopean junnukoiran ohjaamisesta, joka tekee ratkaisuja itsenäisesti jos ohjaaja on vähääkään myöhässä..
Tokohommia ollaan nyt vähemmän touhuttu, meikäläisellä on siihen touhuun motivaatio ihan nollassa. Sama homma on ollut pk-tottiksen kanssa, pitäisi nyt saada itsestään otettua ote ja lähteä koiran kanssa kertaamaan talven hallikauden oppeja ja katsomaan millä mallilla ollaan. Jäljellä ollaan käyty ahkerasti pari kertaa viikossa ja siellä se treeni näkyykin. Varovaiset tavoitteet kisaamaan on asetettu, katotaan saadaanko tavoitteet toteutettua ja tottis viilattua valmiiksi.
Keesi kävi lonkka-, selkä- ja kyynärkuvissa maaliskuussa ja terve neitikoira oli kuvienkin perusteella :) B-lonkat, 0-kyynäreet ja selkä terve.
