Keesin kesä

Suomen kesä on lyhyt ja runsas sateinen, siispä kesän reissukohteeksi valittiin Ruotsi.. Eipä ne asiat niin hyvin olleet länsinaapurissakaan, vettä tuli koko reissun ajan. Ja voi samperi että siellä olikin punkkeja! Ensimmäisen päivän saldo 3 kiinni jäännyttä nilviäistä ja turkissa lymyili vielä kaksi lisää. Ja edes metässä ei käyty! Yöks! Matka naapurimaahan sujui kivasti, menomatka taittui laivalla Turusta Tukholmaan ja sukulaiskierroksen jälkeen ajettin autolla Ruotsin läpi takaisin Ouluun. Huoh, tulihan siinä kilometrejä "muutama" autoonkin lisää.

Keesi matkusti matkassa kuin vanhakin tekijä, ruotsinlaivalla matkustelu sujui erittäin hienosti. Keesi sai paljon faneja :) Käytävillä istuskeltiin suurin osa matkasta, kun ei hytissä jaksanut seiniä tuijotella. Paljon tuli ihmisiä "poliisikoiraa" rapsuttelemaan. Eräs nainen "tunnisti" Keesin Severiksi, Poliisit-sarjan malinoisiksi. Perustelut asian olemisesta toisin kaikuivat jonnekin toisiin sfääreihin. Pitäähän sitä poliisikoirankin välillä laivalle päästä totesi hän :) Sevessä ja Keesissä tuskin on mitään samaa, väritys ja korvien koko korkeintaan, mutta eihän se menoa haitannut. Ylpeänä tuo nainen esitteli horjuen (ja ei, laiva ei keinunut) poliisikoiraa ystävilleen. Ystävät vähän epäröivät ja meinasivat että hännässä on enemmän karvaa kun tv-tähdellä, mutta kun he lopulta poistuivat, niin kyllähän ne hyvät loppumatkat toivotettiin silti Severille. :) 

Laivakoira.

Ruotsin reissun lisäksi Keesi kävi kesällä huvipuistossa nimeltä luonnetesti. Huvipuisto oli tällä kertaa Jyväskylän lähikunnassa Muuramessa 3.7. ja huvittelun pistesaldo oli seuraavanlainen:

• toimintakyky +1 kohtuullinen, 
• terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, 
• puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty, 
• hermorakenne +1 hieman rauhaton, 
• temperamentti +1 erittäin vilkas, 
• kovuus +1 hieman pehmeä, 
• luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. 

Tulos: +144 ja laukausvarma.

Testissä Keesi toimi kuten normaalistikin, se on tuollainen reipas pieni partiolainen. Tuomareina toimivat Bengt Söderholm & Lea Haanpää. Loppukommentteja ei suureksi harmitukseksi videolle tullut, kun en hoksannut kuvaajaa enää siihen hommaan ajoissa pyytää. Mutta mieleen jäivät kommentit: "varmasti hyvä harrastuskoira, kannattaa se kotiin viedä", "suojelisi sinua varmasti jos päätät etuilla grillijonossa", "toimintakyky oli kiikunkaakun siinä että se olisi pyörähtänyt plus kahteen, kyllähän se toimii ja itsenäisesti ongelmat osaa selvittää", "vilkashan se on, mutta ei häiritsevästi, belgin kuuluukin olla vilkas", "pimeässä huoneessa tuli tehtyä tällä koiralla ennätys tänään, huoneen jokainen kulma tutkittu ja pari tuoliakin kaadettu mennessään, eikä sekään haitannut koiraa, kaahasi niin hurjasti että meni matotkin nurkkaan, emäntä löytyi sieltä mistä pitikin".

Alla video luonnetestistä.



Luonnetestiä ennen, toukokuussa jos tarkkoja ollaan, Keesin silmät ja polvet todettiin terveiksi. Silmät tutki Elina Pietilä ja polvet tarkisti Esa Soppela. Nyt on tutkitusti terve elukka :)

Heinäkuuhun mahtui lomailun, huvipuistoseikkailun ja uimisen lisäksi myös vähän totisempaakin puuhaa, käytiin nimittäin tuossa viime viikonlopulla jälkikokeessa. Eihän se mennyt lainkaan niin kuin suunnittelin, mutta olihan se kokemus. Jälki oli Muhoksella, älyttömän pitkän mettäpolun takana, maastot olivat kylläkin matkan väärti.. Tosi hyvät metsät ja näkyvyyskin kohdillaan. Saatiin arvonnassa numeroksi 5, joka siitä päivästä lähtien taitaakin sitten olla epäonnen luku. Viimeisenä päästiin maastoon, juuri sopivasti sadekuuron päätteeksi. Kun janalle päästiin oli koira jo siinä vaiheessa kuono ilmassa ja katseli kun oltaisiin esineruutuun tultu :D Ei auttanut vaikka käsillä kuinka ohjasin katsetta kohti maata, kun annoin jälkikäskyn niin kuono pystyssä lähti hajua hakemaan. Löytyihän se jälki heti, mutta lähti takajäljelle.. Siitä sitten tuomarin kehottamana otettiin suunnanvaihto ja matka jatkui. Välillä kulki jäljellä ja välillä meni ilmavainulla. Siksakkia meni 3 ensimmäisen kepin yli, jokaista näytti ilmaisevan, mutta ajoi yli kuitenkin enkä minäkään nähnyt ainoatakaan keppiä. 4-kepin löysi "vahingossa" ja kaksi viimeistä ajoi sitten jo ihan oikeasti. Hoksasi vissiin vasta siinä vaiheessa että jäljellä ollaan.. Esineruudusta 30p, maastosta siis 133p. Allekirjoittaneen halukkuus tottikseen karmeassa vitutuksessa oli 0, joten tein koiralle reilusti ja jätettiin tottis toiseen kertaan. Mitä sitä työleirimeiningillä lähtis tottista ottamaan, kun pitäisi saada koiralle kuitenkin kiva "eka kerta" kokeesta. Kokeilemme sitä JK1:stä siis ensi kuussa :)

Kotona Keesi tuntuu halukkaalta hoitamaan kaikennäköisiä pehmeitä esineitä, vinkulelun oli kaivanut kaapista ja se suussa vinkui tuossa toissapäivänä. Ah, minä kun jo olin onnessani että ei tuo elukka valeraskauksista tiedä.. Vaan enpä voi väittää asian enää olevan niin. Nuolee nisiään ja piippailee. Mutta onneksi elukka unohtaa nuo vinkeet kun jotain äksöniä on, jää "pennut" sen siliän tien :)

Kaiken tämän keskellä ollaan osattu ottaa rennostikin, kesä on ihanaa aikaa treenata, mutta myös renoutua. Keesin mielestä parasta taitaa olla uiminen, vedestä kannetaan kaikki mahdollinen maalle, oli se sitten oma dami tai vaikka lumpeenlehti. Pitäisi varmaan joskus koittaa mitä tuo elukka tykkäisi vepe-hommista..

Vesipeto.

Keesi täytti 23.7. 3v. Alla vielä kuva synttärisankarista. Onnittelut vielä tätäkin kautta sisarkoirille :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Hupsista, melkeinpä vuosi on ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Eipä paljoa enää tule tänne kurkittua, kuulumisia tulee kirjoiteltua nykyään facebookiin ja jotenkin tämä bloggeri on jäänyt.

Jos nyt jotakin tännekin koittaisi kirjoitella, vaikka sitten edes vuosittain :)

Keesin kanssa treenaillaan tavoitteena jälkikokeet tämän kesän aikana, koepaikkakin jo oli Kemin yöttömän yön kokeeseen, mutta kun Samun kesälomapäivät menivät uusiksi, niin samalla meni uusiksi meidän kesäsuunnitelmat. Vaan ei se auta kun toivoa että niitä jälkikokeita tulisi sopivaan saumaan kesän aikana - mielellään useampia :) Päänvaivaa aiheuttaa eteenmeno, ei ryökäle meinaa malttaa mennä maahan kun käskyn saa - pysähtyy kyllä, mutta ei mene maahan. Usko meinaa loppua, mutta toivolla pitää yrittää eteenpäin (vai miten se sanonta meneekään..). Metässä kaahaa, mutta on se ainakin toistaiseksi kaikki kepit löytänyt.

Näyttelyistäkin Keesi nappasi viimeisen sertinsä (kolmella perättäisellä näyttelykäynnillä), joten sellaisten kehänauhojen sisäpuolelle ei enää tarvitse meidänkään mennä :) 

Pentukuume vaivaa allekirjoittanutta, katotaan jospa siihen sais alkuvuodesta lääkettä.. :)

Tässäpä pikaiset kuulumiset, luonnetesti on edessä heinäkuussa, jospa sen raportoinnin saisin aikaiseksi tänne blogiin :)